Välipäivä ja PNE

Tiistai meni taas laiskotellessa rankan metsästysillan jälkeen. Lishan kanssa päätimme opettaa nuoremmille bearbongia vedellä tosin :P Yllättävän hyvin 10-vuotias pärjäsi

 Illalla satoi vettä kuin suihkusta. Kävimme hakemassa frozen yogurttia ja hyppelimme sateessa.

Eilen keskiviikkona olimme PNE:ssä. Siellä oli esityksiä, huvipuistolaitteita, ruokaa ja markkinajuttuja. 

Kävimme katsomassa muutamaa showta. Ensimmäinen oli Spectacular. Siinä cheeleederit hyppelivät ja moottoripyörät tekivät temppuja. Se ei ollut mikään ihmeellinen. 

Toinen show oli Superdogs. Ihan mahtava. Koirat tekivät kaikkia temppja, kilpailivat ja tanssivat. 

 En oikein saanut kunnollisia kuvia esityksestä.

Seuraavana vuorossa oli kiinalainen akrobaattishow. Selkään sattui sitä katsellessa, kun he vääntyivät ihme asentoihin. 

Kävimme katsomassa, myös kotieläimiä.

Perheelle PNE:ssä pääasia on ruoka. He ovat käyneet joka vuosi siellä syömässä ja siellä olikin mistä valita. En ole ikinä nähnyt niin paljoa erilaisia deep fried ruokia kuin siellä.

Olimme kotona yhdentoista aikaan illalla ja siitä samantien pää tyynyyn rankan päivän jälkeen.

Tänään torstaina en tiedä vielä minne päivä vie. Aamupalalle voisi varmaan lähteä =)

- Netta 

Eilen sunnuntaina kävimme syömässä shushia ystäväperheen luona. Sitä ennen kävimme kävelemässä Lynn Valleyssa. Sinne lähteminen kuitenkin taas yllättäen kesti joten päätin viihdyttää itseäni.

 L.V:ssä  oli iso riippusilta ja kallio mistä ihmiset hyppelivät veteen.

Tänään maanantaina vihdoin ja viimein perheen nuorin tuli kotiin mökkeilemästä ja pääsin viimein tapaamaan hänet. Aivan ihana persoona, mutta ehkä vähän turhan huomionhakuinen :P 

ei kovin hyvä kuva tosin.

Illalla talo oli täynnä teinityttöjä ja vuorossa oli Scavenger Hunt. Se oli aika mielenkiintoista XD Hyppäsimme mm. sillalta jääkylmään mereen pilkkopimeässä (oli muuten ihan mahtavaa).

Tästäkään leikistä ei selvitty ilman draamaa, mutta ne selvitetään huomenna. 

Tää tyttö nukkuu pitkät yöunet ja huomenna saa rentoutua. 

Netta 

Taas muutama päivä mennyt

Taas on muutama päivä sujahtanut nopeasti, vaikka ei mitään ihmeellistä olla tehtykkään. Perjantaina lähdin Michaelan ja äidin kanssa kauppaan. Menimme Walmartiin ja se oli ISO. Valikoimaa oli laidasta laitaan, jos halusi mozzarella juustoa sitä löytyi varmaan 20 erilaista.
Dineriksi söimme pizzaa. Jokainen sai tehdä itse oman maun mukaan. NAM =)

Eilen oli pyjamapäivä. Istuimme terassilla ja juorusimme kokopäivän ja suunnittelimme maanantaista tyttöjen iltaa. Aurinko paistoi koko päivän ihanan lämpimästi =) Illalla Nana ja Papa tuli illalliselle. Michaela, Lisha ja minä teimme lihapullia tomaattikastikkeessa, spagettia, salaattia ja valkosipuli leipää. Nana oli tehnyt jälkkäriksi suklaakakkua ja vadelma jellyä minkä päällä oli kermaa ja sisällä banaania. Se oli taivaallisen hyvää. Lisha opetti myös Nanan käyttämään ipadia eikä olla varmaan ikinä naurettu niin paljon. Hän on niin herttainen vanhempi rouva, mutta ei oikein tekniikka ihminen.

Saan täällä, joka päivä uuden lempinimen, kuten Nädä, Nedä, Neda, Net, Netz, Nesta, Nästä, Nida ja vielä monia muita versioita. Suomalaisten kaksoiskonsonantit eivät oikein taivu näiden suussa joudun myös toistamaan nimeni vähintään kaksi kertaa jos joku sitä kysyy. Vielä vaikeampi on sukunimi koska jo R kirjaimen sanominen tuottaa vaikeuksia.

Tänään on vuorossa perheillallinen North Vancouverissa ja ensiviikolla käydään ehkä usan puolella shoppailemassa.


vi sees
Netta

Cultus Lake

Tässä perheessä lähteminen kestää... mutta toisaalta kahdeksan ihmisen ulos saaminen on hankalaa, kun erheessä on 4 teini-ikäistä tyttöä. Tarkoitus siis oli lähte kello 8 ajamaan kohti Cultus nimistä järveä ja lähdimme ehkä siinä yhdeksän jälkeen. Matka kesti melkein kaksi tuntia, koska vahemmat kävivät matkalla tankkaamassa USA:n puolella ja hylkäsi meidät lapset tienreunaan jonkun randomin pihaan. Siinä sitten juoruiltiin aikamme ( ette usko kuinka paljon draamaa näiden elämään mahtuu ) ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Perillä oli järkyttävän kokoinen mökkikylä, jossa oi mökkeijä vierivieressä, ja iso järvi. Perheellä on moottorivene siellä, jossa vietimme oikeastaan kokopäivän. Surffailimme veneen perässä mikä oli muuten vaikeaa eikä ollut ihan mun juttu. Sitten oli iiso tube. Siihen mahtui kolme istumaan kuin sohvalle ja sitä vedettiin veneellä ympäri järveä. Tajuttoman hauskaa kunnes lensin muutaman voltin kautta suoraan naamalleni veteen. Menin kyllä vielä uudestaan tärskystä selvittyäni. Valitettavasti kaikki kuvat tuubaamisesta on perheen kamerassa, joten laitan niitä ehkä myöhemmin.

 Ilma oli mahtava! +30 astetta aamusta lähtien ja illalla 8 aikaan, kun pääsimme lähtemään oli vieläkin +25.

Pahoittelen pitkää postausta, joten toivottavasti jaksatte lukea.

Olen nyt ollut viikon reissussa. Aika on mennyt tosi nopeasti, mutta toisaalta tuntuu, että olisin ollut pidempään poissa. Mitään suurempia vastoinkäymisiä en ole vielä kohdannut ja kaikki ovat ottaneet minut avosylin vastaan.
Hauskin hetki tähän asti on ollut ihmisten ilmeet, kun he maistavat salmiakkia. Täällä rakastetaan mustaa lakritsia, mutta se on sellaista ällömakeaa, kun taas salmiakki on suolaista. Nyt perhe tarjoaa jokaiselle vieraalle ( joita täällä käy paljon) samiakkia ja aina sama reaktio :D

Kun sanon ihmisille että olen Suomesta he ovat aina mm, okei tai cool. Kun kysyn tietävätkö he missä se on vastauksia on tullut: onko se lähellä saksaa? en ole ennen kuullutkaan paikasta, olen kuullut onko se aasiassa. XD
Myös minulta on kysytty hauskoja kysymyksiä, kuten kuuteletteko te musiikkia, tiedätko mikä on subway(patonkipaikka), miksi osaat englantia. Niitä tulee vielä varmasti lisää.
Michaela sanoin eilen hyvin, kun juttelin hänen ja Rachelin ( Chaelan kaveri) kanssa. Hän sanoi : " Hassua, vaikka Suomi on niin kaukana siellä tuntuu monet asiat olevan melkein samanlaisia kuin täällä" Niinhän se on ihmiset on vähän erilaisia ja maisemat, mutta muuten täällä soi sama musiikki (lukuunottamatta suomiräppiä), täällä syödään samaa ruokaa ja täällä tehdään samanlaisia asioita kuin kotona.

Tämä perhe elää aika erilaista elämää kuin minä kotona, mutta silti sovin tänne tosi hyvin. Perhe on luonteeltaan ja mieltymyksiltään niin samanlainen. He jopa sanoivat, että olen yksi kivoimmista aupaireista ketä heillä on ollut ja puhun kuulemma hyvää englantia.


Kiitos jos jaksoit lukea tuntemukseni loppuun asti =)

Netta

Best workout day ever =)

Eilen ei ylläri tapahtunut yhtään mitään.. Kattelin vain leffoja koko päivän.

Tänään heräsin taas superaikasin ja söin parhaan aamupalan ikinä!

Ja suoraan aamupala pöydästä lähdettiin Michaelan ja kaverin Bren kanssa ajamaan noin tunti pohjoiseen. Tarkoituksena oli hiking eli nousta ylös yli 700 metriä vuoren päälle ja pitää piknikki ylhäällä. Kuullostaa hauskalata vai mitä! NOT! Eka puolisko oli suoraan sanottua helvettiä. Se oli pelkkiä portaita/kivia/juuria, joita kavuttiin ylöspäin. Sen jälkeen alkoi tikkaita ja ketjuja joiden avulla pääsi kapuamaan helpommin. Ylös meneminen keski noin 2h ja olisi varmaan mennyt nopeammin, jos olisin käynyt muutaman kerran enemmän lenkillä viimeisen vuoden aikana :P  Oltiin kaikki kuolleita ylhällä, mutta se todellakin oli sen arvoista.

Kyllä olin siellä ylhäällä=)  

 Siellä oli pikkuoravia myös 

 Kukkula alhaalta kuvattuna.

Alas pääseminen vei n. 50 minuuttia ja se oli yllättävän rankkaa jo ennestään kipeillä hyytelöjaloilla. Pulahdimme vielä viereiseen järveen vilvoittelemaan, koska lämpötilahan oli se +28 astetta.

Näyttää ihan suomelta vai mitä? 

Paluumatka kesti ikuisuuden, koska kello viiden ruuhka. Tunnin matkaan keski 3 tuntia ja pahimmillaan liikuimme tunnin sisällä liikuimme vajaa kilometrin. En ikinä enää valita ruuhkista Suomessa. IKINÄ. 

Rankan päivän jälkeen olo on mitä mahtavin, mutta lopen uupunut ja joka paikkaan särkee. Huomenna suuntaamme järvelle viettämään lämmintä kesäpäivää =) Mites se Suomen kesä? :P

Haleja 

Netta 

Eipä mitään ihmeellistä täällä

En ole vielä kertonut kunnolla perheestä, jonka kanssa asun, joten tässä vähän.
Eli vanhemmat: isä Dan ikää en tiedä, mutta työskentelee autojen parissa ja äiti Nik on kotiäiti joka pelaa ja valmentaa jalkapalloa. Lapset: Michaela täyttää 19 marraskuussa, Elishah 17, Livia 15, Gabrielle 13 and Neliah 10. Neliä en ole vielä edes nähnyt, koska hän on kaverinsa mökillä.


Eilen ei tehty mitään ihmeellistä. Pelattiin korttia ja Koalle tehtiin makeover. Gabe pesi, föönasi ja leikkasi turkin. Opin myös uuden korttipelin Speedin. Se on paras kortti peli mitä olen ikinä pelannut.

Illalla mentiin grillaamaan Äidin irlantilaisille kavereille. He olivat ihan mahtavaa porukkaa, naurettiin koko ilta. Olin ihan poikki, kun pääsimme kotiin ja jossain vaiheessa yötä heräsin siihen, että oli kaikki vaatteet ja valot päällä ja kirja kuolassa :D

Tämä päivä on mennyt ajellessa. Ensin heitin Gaben kaverin luokse ja lähdin itse vähän tutkimaan paikkoja autolla. Löysin tieni huoltoasemalle tankkaamaan eikä se ollutkaan niin yksin kertaista. Onneksi sain nopeasti apua henkilökunnalta ( näytin varmaan tosi avuttomalta ) ja sain auton tankattua ja matka jatkui Starbuckiin kahville. Takaisin kotiin päästyäni Liv halusi kyydin jonnekkin ja eikun taas autonrattiin. Yksi asia mietityttää täällä ajamisessa: on risteys mihin voi ajaa neljästä eri suunnasta ja kaikilla on STOP- merkki, kuka väistää?

Iltapäivällä kävimme vielä Grandman luona syömässä välipalaa ja hakemassa Elishah. Isovanhempien talo on uskomaton. Tosi iso ja kaikki on kuin sisustuslehdestä, takapihalla on jopa uima-allas ja liukumäki.

Illalla kävin vielä Nikin ja Danin kanssa elokuvissa katsomassa Elysium. Ei ollut mikää erikoinen, mutta poppparit oli PARASTA!

Nyt olen onnellisesti peiton alla rättiväsyneenä valmiina nukkumaan =) Miksi kotona ei ikinä ollut nukahtamispisteessä ennen yhtätoista?


see ya  <3
Netta

Huomenta

Se tunne, kun herää seitsemältä eikä enää väsytä.. -_- En ole vielä päässyt kunnolla oikeaan rytmiin, mutta tänään on vasta toinen aamu, joten eiköhän se siitä.

Eilinen meni tosi nopeasti. Aamusta lähdin vähän kävelemään ja katselemaan ympärilleni. Kävelin rantakatua ja kastelin varpaani viileässä merivedessä ja ostin mango frozen yoguttia. NAMMM!

 Ihmiset on täällä ihan erilaisia kuin Suomessa. Kävellessäni jokainen joka käveli vasta sanoi hei tai toivotti hyvät huomenet. Se tuntui oudolta näin suomalaisen silmin. 

Kävelyn jälkeen lähdin Gabrielin (aloittaa high schoolin syksyllä) kanssa käymään keskustassa hakemassa subista ruokaa. Ajoin ensimmäisen kerran täällä. Otimme isän auton (Ford platinum ) ja hetken kesti ennen kuin pääsimme lähtemään koska en osannut säätää auton istuinta koska se oli sähköllä toimiva. 

Se tunne kääntyy oikealle ja ajaa punaisia päin. Se tuntui niin väärältä, mutta on se ihan loogista, ei synny niin pahoja ruuhkia.

Iltapäiällä lähdimme isän (Dan ) kannsa Ikeaan. Ihan kuin kotona olisi ollut. Koko paikka oli ihan saman lainen kuin Ikea kotona =) Miesten kanssa on mielen kiintoista olla kaupassa. He vain juoksevat kaupan läpi ja ottavat tavaraa mukaan katsomatta. Oli ehkä nopein Ikea reissu ikinä :D 

Siitä ajoimme Vancouveriin ja katselimme paikkoja ja ajelimme ympäriinsä. Pysähdyimme puistossa, joka oli keskellä kaupunkia. Se oli valtava ja maisemat upeita.

Illalla käytiin vielä syömässä shusia isän ja äidin ( Nik) kanssa. Olimme ihan kolmistaan vaan, koska lapset olivat jossain. 

Perheen koira Koa 

Perillä!!!!!!

Vihdoin ei siihen mennyt kuin 28 tuntia jos osasin laskea oikein.

Lento Torontosta Vancouveriin meni hitaasti. Oli kuulemma ihan uusi kone, mutta siellä ei ollut telkkareita ja lento kesti sen viisi tuntia. Henkilökunta oli todella ystävällinen niin kuin kaikki tuntuu täällä olevan :) Lennon lopuksi yksi emäntä lauloi meille :0

En oikein tiedä mitä kirjottaisin tähän päivään on mahtunut niin paljon. Olen syönyt kanakeittoa tölkistä, istunut koiran päälle, nukkunut päiväunet,  syönyt meksikolaista lihamureketta ja  jälkkäriksi rasberry frozen yogurtia namm :)

Täällä asuu seitsemän ihmistä plus minä, joten hiljaista hetkeä ei ole. Hassua. Talo on kiva, vanhemmat on super rentoja ja lapset ihan mahtavia. Mainitsinko jo avo Jeepin :p

Kaikesta väsymyksestä ja pienestä kulttuurishokista huolimatta uskon viihtyväni täällä :) ja huomenna katselen lisää paikkoja .

Good night
Netta

Lätäkön toisella puolen

Lähtö tuli nopeammin kuin osasin kuvitella ja nyt olen jo puolessa välissä matkaa Torontossa. Helsingin päässä oli kauheaa säätöä: porttia vaihdettiin pariin kertaan, laukkuja laitettiin vielä portilta ruumaan ja kuinka monta kielitaidotonta mahtuu yhteen täyteen lentokoneeseen? MONTA! "No sir, you can't bring three hand luggage inside the airplane" "Da da... "
Lento meni ihan hyvin. Sain tunnin verran nukkuttuakin. Ja kiitos ihanalle henkilökunnalle, joka piti minusta huolta =)


Ensi fiilikseet Torontosta: Lentokoneen ikkunasta näytti ihan suomelta. Metsää, vettä, teollisuutta. Suomesta vain puuttuu korkeat rakennukset keskustasta.
Immigration meni hyvin eivätkä he kysyneet edes paluulippua. JEEE jännin kohta on ohitettu.

Yhtä asiaa en ymmärrä (se koskee jokaista paikkaa missä olen käynyt). Kun matkatavara hihna alkaa rullaamaan, miksi ihmiset kiirehtivät kiinni siihen hihnaan niin ettei kukaan näe enää mitään tai mahdu ottamaan laukkuaan hihnalta. Onneksi täällä on mukavia ihmisiä ja kaksi nuorta miestä auttoi 20 kiloa painavan laukkuni hihnalta ;) 

Nyt istun lentokentällä pistorasian vieressä syöden eväitä. Kello on 21.35 ja lento Vancouveriin lähtee 08.15 checkkaamaan päsee joskus kuuden jälkeen. Kai tässä muutaman leffan kerkeää katsomaan, koska ei väsytä vaikka Suomen aikaa kello on 04.35

Aika kuluu nopsaa, kun paljon tapahtuu...

Lähtöön ois 10 päivää, reilu viikko!

Vuosi sitten aloin suunnittelemaan välivuotta aupairina ja nyt se sitten tapahtuu. Aika menee niin nopeasti. Keväällä suuntana oli vielä Ranska, mutta mahtava perhe Kanadasta löysi minut aupair-worldin kautta ja päätin lähteä lätäkön toiselle puolelle.

Viikonloppuna viettettiin "läksiäisiä" pienellä porukalla. Istuttiin iltaa tyttöjen kanssa, paljuiltiin, juotiin ja syötiin. Illalla näin lisää kavereita baarissa. Suurempia läksiäisiä en halua, koska vihaan jäähyväisiä (itken aina)

Pikkuhiljaa jännitys kasvaa. Samaan aikaan on niin iloinen ja odottavan jännittynyt, mutta tavallaan haikea olo. Hämmentävää. Onneksi on Skype ja Facebook, joten ei tarvitse kirjekyyhkysiä lähetellä : )

Vielä on kuitenkin monta asiaa hoidettavana kuten datapaketin ja netflixin lopettaminen, muutaman lahjakortin käyttäminen, hiusten värjääminen ja muutama muukin asia : D Matkalaukun olen sentään saanut ostettua. Se on iso ja vaalenapunainen!

Kohta pitäisi aloittaa yksi vaikeimmista tehtävistä: pakkaaminen
En tosiaan tiedä miten saan elämän mahdutettua yhteen matkalaukkuun (omistan aaaivan liikaa vaatteita).
No se on ensiviikon murhe : P


Love,
Netta