Mitäs nyt..

Viikko mennyt siitä kun mut heitettiin pihalle...

 Suunnitelmana oli siis sanfrani. Ei kuitenkaan onnistunut, koska kaikki lennot olivat täynnä (maanantaina oli loma usassa) ja matkustin stanby lipulla. Noh en päässyt moikkaamaan hyvää ystävääni tai näkemään sitä siltaa.. Laukkuni kuitenkin lensi ensimmäisellä lennolla sinne ja illan vikan lennon jälkeen tajusin kysyä että missä laukku (suunnitelmissa oli siis sittenkin lähteä nykkiin vielä to iltana) virkailija sanoi naureskellen että sehän odottaa sinua jo San Fransiskon lentokentällä. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen. Olin viettänyt 8 tuntia lentokentällä enkä ollut nukkunut edellisenä yönä ja halusin vain pois Seattlesta. Kaupunki on kyllä ihan kiva mutta lentokenttä ei. Kello oli noin 8pm ja laukku olisi takaisin 1am. Seuraava kone New Yorkkiin 7am. Siinä sitten odoteltiin laukkua ja itkin melkein ilosta kun näin sen. Muutaman tunnin kävelyä ympäri kenttää ja herkut starbucksista kunnes sain tsekattua itseni seuraavalle lennolle. Mitään takeita mahtumiseen ei ollut eli taas sai odottaa. Onnekseni mahduin (muuten olisin varmaan murhannut sen virkailijan) ja pääsin nykkiin ja 3h odottelun jälkeen lento Helsinkiä kohti. Vika asia mitä olisin halunnut tehdä, mutta kun on viettänyt yli 24h lentokentällä ja ilman unta kahteen vuorokauteen koti tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.
Lento meni hyvin ja on se Finnairin pitkänmatkan kone kiva, saa katsella leffoja ja sarjoja (paitsi olin jo nähnyt kaikki leffat paitsi turbon).

Koti...
Mikään ei ole muuttunut. Ihan kuin ei olisi koskaan lähtenytkään. Yleensä kuin lentokone laskeutuu helsinkivantaalle vatsan pohjassa on ihana tunne kun pääsee kotiin. Ei tällä kertaa. Koti on aina koti, mutta Suomi ei ole minua varten. Minulla oli unelma vuodesta muualla. Lukion ekana päivänä sanoin, että kumpa tämä olisi ohi ja pääsisin pois hetkeksi. Hetki oli näköjään kolme kuukautta.. Odotan vain sitä prinssiä valkoisella ratsulla hakemaan, jotta olisi hyvä syy suomessa olemiseen... Toivon että se syy selviää joskus. Tai sitten karma vaan iskee korkeelta ja kovaa, kostaa kaiken mitä koko elämäni aikana olen tehnyt.

No tästä noustaan ja onhan se kiva nähdä perhettä ja kavereita. Mitä nyt suunnitelmissa? Ei mitään en tosiaan tiedä. Töihin takaisin joulukuusta ja keväällä lähden matkustamaan. Aina sitä voisi etsiä toisen perheen ja lähteä taas, mutta se on vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin, paikkaan ja kulttuuriin. En kadu että lähdin alunperin, mutta ei tota perhettä mikään korvaa. Nyt kerään rahaa ja mietin mitä haluan.

Saa nähdä kirjoittelenko tätä enää, mutta saattepahan päätöksen tarinalle.

Netta

kun kaikki menee pieleen... when everything goes wrong..

Mistähän sitä alottais...
Eli alku viikko sujui täydellisesti kävin jopa kaksi kertaa salilla. Keskiviikkona lähdin tankkaamaan rajan toiselle puolelle ja takas tullessa kaikki meni väärin. Immigration otti mut sisään ja kyseli kaikkea. Sitten istuskeltiin ja odotettiin ja taas kyseltiin ja ottivat puhelimen ja auton avaimet. Odoteltiin lisää ja varmaan viisi eri henkilöä kysyi samat kysymykset. Mutta ne ei edes halunnut kuunnella mitä mulla oli sanottavana vaan oli jo suoraan päättänyt mitä mulle tehdään. Laittoivat siis kävelemään takaisin usan puolelle ilman takkia kaato sateessa. Eivät siis päästänyt edes hakemaan tavaroita kotoa. Dan tuli ja yritti jutella heille,mutta ei. Se pää hyyppä oli kyllä täysi idiootti! No hengailin sitten usan immigrationin puolella (olivat iloisia että tulin takaisin :D ) ja odottelin että Dan tulee takaisin kaikkien kamojeni kanssa. Minut siis otettiin sisään noin kahden aikaan ja seitsemältä passittivat rajan tälle puolen. Kun Dan tuli takaisin ajoimme ravintolaan ja Skype soitto äidille että nyt olisi lentolipun tarpeessa.
Minua siis ei päästetä takaisin Kanadaan vuoteen ja viimeinen maa mikä otti minut sisään oli usa siksi takaisin tänne.

Lennot selvitettyä lähdettiin ajamaan Seattleen missä oltiin hotellissa yötä. Aamulla Dan lähti kotiin ja minä lentokentälle.

Siinä tarina lyhykäisyydessään ja olen siis täysin kunnossa ja kaikki on mainiosti.

okey then same thing in english. I'm Sorry about mistakes with grammar and spelling but I want that my friends in Canada understand what happened.
so on Wednesday I went to states and get gas. I was coming back and immigration took me in and ask questions six hours and they didn't even listen my answers:( They sent me back to USA and I can't come back to Canada in a year. I'm now in Seattle and heading to san Francisco to visit my friend and figure out what I gonna do next Cause home doesn't sound nice. Sorry mom.
It's kinda funny to be kicked out of Canada. Like who else can say that ;D but I haven't realized that yet and I'm shocked. But shit happens and life goes on.
Jasmin I'm so sorry that I miss you birthday party but happy birthday and have fun!! And You all Don't worry about me :) I'm fine

Eli oon vähän shokissa ja kaikki tapahtui tosi nopeesti, mutta kyllä hymyilyttää jo :)
Jokaisessa huonossa asiassa on aina jotain hyvää. Tässä hyvää on että näen sanfranin ja näin Seattlen pikana ja voin sanoa kaikille että minut on karkotettu Kanadasta ( kauteen moni ei voi sanoa Niin). Mutta saa nähdä minne elämä vie ja päivittelen tänne menemisistäni.

Nyt terkut Seattlesta !
Netta

Joulu on täällä

Hyvää joulua! 

Mulle sanottiin aikaisemmin että joulu jutut alkaa heti halloweenin jälkeen. Ajattelin että ehkä viikon päästä siitä, mutta ei. Heti perjantaina starbucks oli tehnyt hurjan remontin oranssista joulun punaiseen. Enää ei saa pumpkin spice lattea vaan pitää tyytyä jouluisempiin makuihin. 

Perjantai iltana menin cactus clubille (ravintola/baari vrt. Amarillo) muiden aupairien kanssa. Meitä oli yhteensä 8 ja 3 sellaista ketä en ollut nähnyt aikaisemmin (3 itävaltalaista 4 saksalaista ja minä ). Voi minua olisi pitänyt opetella saksaa ranskan sijaan. Eli saksaa puhuttiin tosi paljon. On se toki ymmärrettävää kun toisellapuolella pöytää istuvat juttelevat keskenään saksaa, mutta lähellä oleville piti välillä sanoa että english please. Oli kyllä hauska ilta, vaikka autolla liikuinkin. 

Lauantaina suuntana oli down town. Lauantai ole sadepäivä satoi kaatamalla koko päivän. Lähdettiin siis ensin bussilla ja vaihto junaan. Meitä oli 5 tyttöä ja yhdellä ensimmäinen kerta keskustassa. Kävelyä riitti ja shoppailtavaa paljon. Itse en ostanut mitään. Joka päikkä oli täynnä joulu juttuja ja musiikkia. (Emma tää ois sun painajainen :D ) 

Toi kaupunki on kyllä kaunis pimeellä. Mentiin illalla syömään gastown nimiseen kaupungin osaan. Se on vanhaa kaupunkia ja muistutti aika paljon esplanadin ja pariisin pikkukatujen yhdistelmää. 

Sunnuntaina vuorossa oli piknik kahden kymmenen vuoriaan kanssa ja illalla mentiin katsomaan auringon laskua muutaman aupairin kanssa. Käytiin myös päivällisellä omnom. 

Nyt tulee paljon auringonlasku kuvia

Huomen aamuna ois herätyskello 6.00 ja suunta salille. Meillä on siis diili ton isän kanssa kun ollaan tän perheen laiskimukset.

Unia

Netta